Mikä on suosikkipuheenaihe, kun pienten lasten äidit kohtaavat? Anoppien haukkuminen nousee melko korkealle suosikkipuheenaiheiden listalla. Anoppi sanoo asiat väärin, tekee asiat väärin ja on väärässä paikassa väärään aikaan. Anoppi ärsyttää jo pelkällä olemuksellaan.
Viikonlopun Hesari uutisoi isovanhempien auttavan mielellään lastensa perheitä arjessa. Alunperin tieto on peräisin Sukupolvien ketju -tutkimuksesta. Isovanhempien apua arvostetaan ja sitä otetaan mielellään vastaan. Näin todellakin on.
Meidän perheemme kuuluu etuoikeutettujen ryhmään. Appivanhempani auttavat meitä arjessa todella paljon. He asuvat kahta kotia, jotta voisivat olla mukana arjessamme. Toinen heidän kodeistaan sijaitsee kerrostalossamme ja toinen satojen kilometrien päässä. Kun he ovat kaukana, heidän poissaolonsa todella huomaa. Kuinka helppoa onkaan viedä lapset hetkeksi hoitoon naapuriin, kun itse käy vaikkapa lenkillä. Ilman appivanhempia arkemme olisi merkittävästi nykyistä vaikeampaa, vaikka käyttäisimmekin päivähoitopalveluita.
Olemme etuoikeutettuja myös siksi, että perheemme ympärillä on tiivis verkosto kaikenlaisia auttajia. Myös minun vanhempani osallistuvat lastemme hoitoon, samoin veljeni. Vasta nyt, kahden pienen lapsen äitinä, tiivistä perhettä ja sukulaisiaan todella arvostaa. Poliitikkojen runsaasti viljelemä sana, yhteisöllisyys, alkaa saamaan todellista merkitystään.
Me suomalaiset kadehdimme etelä-eurooppalaisten tiiviitä perhesuhteita ja yhteisöllisyyttä, mutta samalla haukumme anoppejamme. Kaikkea ei voi saada. Olisiko hyvä Uuden Vuoden lupaus vaikkapa se, että lupaisi lopettaa anoppinsa parjaamisen ja olisi kiitollinen saamastaan avusta?
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti