tiistai, 28. joulukuuta 2010

Helsingin kilpailtava yrityksistä nykyistä aktiivisemmin!


Primula jättää Helsingin. Näin uutisoi tämän päivän HS. Primula siirtyy paistaman leipiään Järvenpäähän. Harmi. Olisimme mieluusti pitäneet tehtaan täällä Helsingissä.

Primula ei ole ainoa yritys, joka Helsingistä poistuu. Syyksi ilmoitetaan usein se, että Helsingistä ei löydy sopivaa tonttia. Roskaa! Todellinen syy on se, että uusi isäntäkunta on houkutellut yritystä edullisella tontilla, nopealla kaavoituksella ja hyvillä tukipalveluilla. Helsinki sen sijaan ei ole tarjonnut mitään, tai jos onkin, niin tarjolla on ollut lähinnä hitautta, byrokratiaa ja liian haastavia kaavaratkaisuja. Kun Helsingin tarjoamat lahjat yhdistetään kalliiseen tonttimaahan ja huonoihin paikotusmahdollisuuksiin, on monen yritysjohtajan valinta selvä.

Me helsinkiläiset päättäjät kuulemme yritysten paosta yleensä vasta siinä vaiheessa, kun neuvottelut uuden isäntäkunnan kanssa ovat jo varsin pitkällä ja muuttolaatikoita pakataan. Usein käy ilmi, että varsinaisia neuvotteluja Helsingin kanssa ei ole käyty lainkaan. On ehkä oltu yhteydessä johonkin virastoon kaavoitusasioissa ja asioiden hankaluuden paljastuttua on unohdettu koko juttu.

Vaikka Helsinki onkin omasta mielestäni paras kaupunki Suomessa elää ja yrittää, eivät kaikki välttämättä ole samaa mieltä. Helsingin on otettava aktiivinen ja reipas ote yritysten isäntäkaupunkina. Me haluamme tänne uusia yrityksiä ja lisäksi haluamme, että vanhat helsinkiläiset yritykset jäävät tänne ja laajenevat.

Uusi asenne vaatii paljon muutakin, kuin korulauseita. JOKAISEN Helsingin virkamiehen on ymmärrettävä yritystoiminnan merkitys kaupungille työpaikkojen ja verotulojen tuojana. Virkamiesten on pyrittävä nopeasti ja joustavasti löytämään yrityksille parhaat mahdolliset elinolosuhteet Helsingissä. Helsingin on myös käytävä taistoon muiden kuntien kanssa. Tänne on aktiivisesti houkuteltava uusia yrityksiä ja heille on tarjottava porkkanoita. Yrittäjillä pitää olla tunne siitä, että he ja heidän yrityksensä ovat Helsingille tärkeitä!

tiistai, 7. joulukuuta 2010

Ihmisten elämänlaatu on suojeluarvoja tärkeämpää!

Taas kerran kaupunginhallituksessa äänestettiin hissistä. Virkamiehet haluaisivat kieltää hissien rakentamisen tiettyihin suojeltuihin rappukäytäviin Helsingissä. Taloyhtiöt hakevat poikkeuslupaa hissien rakentamiseksi ja kaupunginhallitus antaa asiasta lausunnon Uudenmaan ympäristökeskukselle, joka sitten päättää luvasta.

Suojeluarvot ja ihmisten elämänlaatu asetetaan näissä hissijutuissa vastakkain. Ihmisten pitää voida asua omissa kodeissaan, vaikka liikuntakyky olisikin heikentynyt. Hissi on aivan elintärkeä vanhuksille, lapsiperheille ja vammaisille. Hissittömiä taloja ei pitäisi enää nykypäivänä olla. Talot on asukkaita varten ja siksi onkin käsittämätöntä, että hissien rakentanen estetään museoarvoihin vedoten.

Ihmisten ei pitäisi joutua muuttamaan kotoaan museoarvoista johtuen. Tai vielä pahempaa: ihmisten ei pitäisi jäädä vangiksi omaan kotiinsa museoarvoista johtuen. Hissit pitäisikin rakentaa aina kun se on teknisesti mahdollista. Nykyisin osataan rakentaa rakennustaiteellisesti tyylikkäitä hissejä, jotka sopivat pieniin ja hienoihin rappukäytäviin.

Hissien rakentamista ovat museoviranomaisten lisäksi johdonmukaisesti vastustaneet Vihreät. Se on mielestäni käsittämätöntä. Vihreäthän ovat halunneet profiloitua nimenomaan kaupunkiasumisen puolestapuhujina.

Tänään hissiasiassa voitti järki. Hissin rakentamista puolletaan. Äänestystulos kaupunginhallituksessa oli hissin puolesta 10-5.

perjantai, 3. joulukuuta 2010

Demarit keskittyvät lisärahan marisemiseen

Tämän päivän Helsingin Sanomissa sosiaalidemokraatit syyttävät kaupunkia sosiaalitoimen tietoisesta alibudjetoinnista. Demarit syyttävät virkamiehiä, mutta ainakin rivien välistä on luettavissa syytökset myös ei-sosiaalidemokraattisia poliitikkoja kohtaan.

Budjetin laadinnassa näin poliitikon näkökulmasta on kolme aspektia:
1. Virkamiehet laativat budjetin perusrungon parhaiden mahdollisten tietojen ja ennusteiden puitteissa.
2. Poliitikot tekevät korjauksia budjettiin viimeisimpien ennusteiden perusteella
3. Rahaa ei ole jaettavaksi ylimäärin ja niukkuutta jaetaan kaikille. Tämä lienee kaikkien helsinkiläisten veronmaksajien etu.

Sosiaalidemokraattien osallistuminen poliittiseen keskusteluun rajoittuu yleensä lisärahan vaatimiseen. Näin se on ollut myös Helsingissä. Joka vuosi budjettiin on saatava enemmän rahaa, kuin aikaisempina vuosina. Tämä on täysin kestämätön tilanne. Kaupungin menot kasvavat kovaa vauhtia, samaa ei voi sanoa tuloista. Me nostimme Helsingissä tänä syksynä veroprosenttia, mutta jos tällä menokasvun tiellä jatketaan, yksi prosenttiyksikkö ei tule riittämään kovin pitkäksi aikaa.

Sosiaalitoimen osalta budjetointi on ollut hankalaa. Tarpeita on valtavasti. Budjetti on joka vuosi (niin tänäkin vuonna) laadittu parhaiden mahdollisten ennusteiden mukaiseksi. Me poliitikot emme voi olla virkamiehiä tai tietokeskusta parempia ennustajia. Budjetit on jatkossakin laadittava virallisten ennusteiden mukaisesti, ei sosiaalidemokraattisten arvausten mukaisesti.

Olen todella huolestunut ihmisten pahoinvoinnin lisääntymisestä. Kun tulin vuonna 2004 sosiaalilautakunnan varapuheenjohtajaksi, oli sosiaalitoimen budjetti noin 850 Me. Nyt budjetti huitelee yli miljardissa. Pahoinvointi ei kuitenkaan ole vähentynyt, pikemminkin päinvastoin. Lisärahan marisemisen sijasta me tarvitsemme nyt suurta kansallista keskustelua: miten ihmisten pahoinvointia voitaisiin vähentää ja samalla hillitä sosiaalitoimen palveluiden kysynnän kasvua. Mikään raha ei riitä, mikäli nykymeno jatkuu.

Lopuksi muutama huojentava sana: sosiaalitoimen rahat Helsingissä eivät ole vielä milloinkaan loppuneet kesken. Kaikki palvelut on turvattu tarvittaessa lisäbudjetilla. Näin tänäkin vuonna.