HS uutisoi tänään, että kaupungissa suunnitellaan alkoholimainonnan kieltämistä ja alkoholin tarjoilun kieltämistä kaupungin tilaisuuksissa. Ei käy!
En ole ko. raporttia vielä nähnyt, mutta uutisen perusteella sanoisin, että vaikuttaa paluulta kieltolain aikakauteen.
Alkoholimainonnan kieltäminen kaupungin hallinnoimilta pinnoilta voi olla rajoitetusti ihan okei. Olisi viisasta miettiä, missä alkoholimainonta on kaikkein vahingollista. Esimerkiksi koulujen ja päiväkotien läheisyydessä ei alkoholimainontaa tulisi olla. Näin voitaisiin rajata esim. koulujen ja päiväkotien läheisyydessä olevat bussipysäkit alkoholimainonnan ulkopuolelle. En kuitenkaan lähtisi tekemään koko kaupunkia koskevaa ehdotonta kieltoa asiassa. Sporakoff on mielestäni varsin hauska ja harmiton aikuisille tarkoitettu lisä kaupunkikuvassamme. Jos alkoholimainonta kielletään koko kaupungin alueella, katoaa silloin tuo mainio ratikkakin.
Kieltolain henki pukkaa pahasti esiin, kun ehdotetaan alkoholin tarjoilun kieltämistä kaupungin tilaisuuksissa. Tulee heti sellainen fiilis, että meille helsinkiläisille alkoholi on ongelma ja siksi pysyttelemme nollalinjalla.
Alkoholia ei tietenkään tule tarjoilla lasten tai nuorten tilaisuuksissa ja sen lisäksi on olemassa liuta erilaisia tilaisuuksia, kuten esim. urheilukilpailut, joihin alkoholi ei sovi. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että hallittu alkoholinkäyttö sopii hyvin erilaisiin ilta- ja juhlatilaisuuksiin. Isäntä tarjotkoon alkoholia harkintansa mukaan ja vieraat nauttikoot alkoholia harkintansa mukaan.
perjantai, 22. lokakuuta 2010
torstai, 21. lokakuuta 2010
Vanhusten palveluita osattava tilata myös julkiselta tuottajalta
Terveydenhuollon valvontaviranomainen Valvira on selvittänyt vanhusten laitoshoidon tilaa. Selvityksestä käy ilmi, että yksityiset hoivayksiköt pärjäävät laatuvertailussa keskimäärin julkisia paremmin. En usko, että työntekijät julkisissa laitoksissa eroaisivat jotenkin yksityisen puolen työntekijöistä. Kaikki tuntemani terveydenhuollon ammattilaiset tekevät työtänsä parhaalla mahdollisella tavalla työnantajastaan riippumatta. Eli väitteet siitä, että työ tehtäisiin paremmin tai huonommin yksityisen sektorin palveluksessa julkiseen työnantajaan verrattuna eivät kyllä pidä paikkaansa. Ongelma tiivistyy mielestäni kahteen asiaan: valvontaan ja asetettuihin vaatimuksiin.
Yksityiset vanhustenhuollon yksiköt joutuvat tarkan valvonnan alle jo ennen toimintansa aloittamista. Palveluntuottajilta edellytetään yksityiskohtaisia selvityksiä mm. toiminnasta, henkilöstöstä ja tiloista. Vastaavaa selvitystä ei samassa mittakaavassa tehdä julkisen tuottajan yksiköissä ennen toiminnan aloitusta.
Palvelun tilaajat asettavat tietyt kriteerit tuotettavalle palvelulle. Tämä on selvää, mutta kuka on tilaaja? Yksityisissä palveluissa tilaaja on maksava asiakas eli joko yksityinen ihminen tai kunta. Kunnat ostavat suuren osan yksityisten yritysten tuottamista vanhuspalveluista ja tarjoavat niitä sitten yksittäisten ihmisten käyttöön osana kunnallisia vanhuspalveluita. Kun kunnat hankkivat palveluita yksityiseltä sektorilta puhutaan kilpailuttamisesta, hankinnasta ja ostamisesta. Tällön kunta määrittää tarkat kriteerit ostettavalle palvelulle ja sen laadulle. Tämä määritelmä muodostaakin aivan oleellisen osan yksityisen sektorin palveluiden laadusta tai laaduttomuudesta. Palveluntuottajat tuottavat siis sitä, mitä tilataan.
Minä olen kuntapoliitikko ja olen istunut mm. sosiaalilautakunnassa. En muista kertaakaan osallistuneeni keskusteluun saati päätöksentekoon siitä, millaiset kriteerit omalle eli kaupungin tuottamille palveluille asetetaan. Poliitikot lienevät niitä tilaajia julkisen palvelun osalta.
En usko, että julkinen palvelu olisi lähtökohtaisesti huonompaa tai parempaa kuin yksityinen palvelu. Uskon kuitenkin, että vanha viisaus: sitä saa, mitä tilaa, pitää tässäkin asiassa paikkaansa.
Yksityiset vanhustenhuollon yksiköt joutuvat tarkan valvonnan alle jo ennen toimintansa aloittamista. Palveluntuottajilta edellytetään yksityiskohtaisia selvityksiä mm. toiminnasta, henkilöstöstä ja tiloista. Vastaavaa selvitystä ei samassa mittakaavassa tehdä julkisen tuottajan yksiköissä ennen toiminnan aloitusta.
Palvelun tilaajat asettavat tietyt kriteerit tuotettavalle palvelulle. Tämä on selvää, mutta kuka on tilaaja? Yksityisissä palveluissa tilaaja on maksava asiakas eli joko yksityinen ihminen tai kunta. Kunnat ostavat suuren osan yksityisten yritysten tuottamista vanhuspalveluista ja tarjoavat niitä sitten yksittäisten ihmisten käyttöön osana kunnallisia vanhuspalveluita. Kun kunnat hankkivat palveluita yksityiseltä sektorilta puhutaan kilpailuttamisesta, hankinnasta ja ostamisesta. Tällön kunta määrittää tarkat kriteerit ostettavalle palvelulle ja sen laadulle. Tämä määritelmä muodostaakin aivan oleellisen osan yksityisen sektorin palveluiden laadusta tai laaduttomuudesta. Palveluntuottajat tuottavat siis sitä, mitä tilataan.
Minä olen kuntapoliitikko ja olen istunut mm. sosiaalilautakunnassa. En muista kertaakaan osallistuneeni keskusteluun saati päätöksentekoon siitä, millaiset kriteerit omalle eli kaupungin tuottamille palveluille asetetaan. Poliitikot lienevät niitä tilaajia julkisen palvelun osalta.
En usko, että julkinen palvelu olisi lähtökohtaisesti huonompaa tai parempaa kuin yksityinen palvelu. Uskon kuitenkin, että vanha viisaus: sitä saa, mitä tilaa, pitää tässäkin asiassa paikkaansa.
maanantai, 18. lokakuuta 2010
Eduskuntaan 2011
Askel on nyt otettu. Minut on tänään nimetty ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleissa. Fiilikset ovat katossa. Odotan innolla vaalikampanjan alkamista!
Sanoin tänään Helsingin Kokoomuksen piirikokouksessa olevani ehdolla kolmesta syystä: elämän ruuhkavuodet, sosiaali- ja terveysasiat sekä helsinkiläisyys ja sen puolustaminen.
Olen kahden pienen lapsen äiti. Minulta kysytään usein, miten voin osallistua politiikkaan aktiivisesti. Kyselyt vain lisäävät intoani. Haluan taistella meidän ruuhkavuosia elävien puolesta. Politiikka ja poliittiset päätökset vaikuttavat merkittävästi lasten ja lapsiperheiden elämään. Siksi meidän perheellisten aikuisten on oltava myös päättämässä. Politiikka ei ole vain sinkkujen tai eläkeläisten yksinoikeus!
Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen muuttuessa sosiaali- ja terveyspolitiikan kysymykset nousevat entistä tärkeämmiksi. Millaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan meillä on tulevaisuudessa varaa ja miten palvelut rakennetaan? Uskon, että minulla lääkärinä on annettavaa tässä keskustelussa.
Helsinki ja helsinkiläiset tarvitsevat puolustajansa. Jos pääkaupunki ei voi hyvin, ei muukaan maa pärjää. Me helsinkilläiset haluamme itse käyttää veroeuromme ja toivomme, että liikennehankkeemme eivät aina jää muun Suomen hankkeiden jalkoihin.
Tässä muutama asia, joiden puolesta kannattaa taistella. Jatkan viime kunnallisvaaleissa lanseeratun sloganini käyttöä. Olen "ihmisen ääni" eduskunnassakin.
Sanoin tänään Helsingin Kokoomuksen piirikokouksessa olevani ehdolla kolmesta syystä: elämän ruuhkavuodet, sosiaali- ja terveysasiat sekä helsinkiläisyys ja sen puolustaminen.
Olen kahden pienen lapsen äiti. Minulta kysytään usein, miten voin osallistua politiikkaan aktiivisesti. Kyselyt vain lisäävät intoani. Haluan taistella meidän ruuhkavuosia elävien puolesta. Politiikka ja poliittiset päätökset vaikuttavat merkittävästi lasten ja lapsiperheiden elämään. Siksi meidän perheellisten aikuisten on oltava myös päättämässä. Politiikka ei ole vain sinkkujen tai eläkeläisten yksinoikeus!
Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen muuttuessa sosiaali- ja terveyspolitiikan kysymykset nousevat entistä tärkeämmiksi. Millaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan meillä on tulevaisuudessa varaa ja miten palvelut rakennetaan? Uskon, että minulla lääkärinä on annettavaa tässä keskustelussa.
Helsinki ja helsinkiläiset tarvitsevat puolustajansa. Jos pääkaupunki ei voi hyvin, ei muukaan maa pärjää. Me helsinkilläiset haluamme itse käyttää veroeuromme ja toivomme, että liikennehankkeemme eivät aina jää muun Suomen hankkeiden jalkoihin.
Tässä muutama asia, joiden puolesta kannattaa taistella. Jatkan viime kunnallisvaaleissa lanseeratun sloganini käyttöä. Olen "ihmisen ääni" eduskunnassakin.
sunnuntai, 17. lokakuuta 2010
Budjettisopu Helsinkiin
Sain taas kerran kunnian toimia puheenjohtajana, kun poliittiset ryhmät neuvottelivat Helsingin budjetista. Tässä tiedote asiasta:
17.10.2010
Kokoomuksen johdolla budjettisopu Helsinkiin
Helsingin kaupunginvaltuuston poliittiset ryhmät ovat tänään päässet sopuun ensi vuoden budjetista. Neuvottelut käytiin perinteiseen tapaan Kokoomuksen johdolla.
- Kiristynyt taloudellinen tilanne toi oman haasteensa neuvottelujen läpivientiin, mutta olen todella tyytyväinen koko valtuustoa koskettavan sovun syntymiseen ja hyvään yhteistyöhenkeen, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Laura Räty toteaa.
Kokoomuksen tavoitteena budjettineuvotteluissa oli koko kaupunginlaajuisen tuottavuusohjelman aloittaminen Helsingissä. Vuoden 2011 alussa käynnistetäänkin tällainen ohjelma. Ohjelman tavoitteena on parantaa kaupungin toimintojen tuottavuutta ja taloudellisuutta.
- Henkilöstön asema tuottavuustalkoissa on tärkeää. Luotan siihen, että henkilöstöltä saadaan hyviä, konkreettisia ideoita tuottavuuden parantamiseksi, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava selostaa.
Kokoomusryhmälle on erityisen tärkeää, että syntyneessä budjettisovussa merkittävä lisäpanos kohdennettiin lapsiin ja vanhuksiin. Vanhusten palveluiden hoitoketjun turvaamiseksi lisättiin budjettipohjaan yhteensä 18 miljoonaa euroa ja lasten palveluihin kohdennettiin 14 miljoonan euron lisäpanos.
- Budjetilla turvataan laadukkaat päivähoitopalvelut, lastensuojelu ja perusopetus, Laura Räty sanoo.
Budjettisopu syntyi ponnistelujen tuloksena.
- Olen tyytyväinen lopputulokseen, mutta huomautan, että kiristyvä taloustilanne aiheuttaa valtavia paineita tulevaisuuden neuvotteluille ja ensi vuodelle, Laura Räty toteaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
