Persujen teesit rasistisia!

Perussuomalaiset eduskuntavaaliehdokkaat ovat kokoontuneet Turkuun ja antaneet julistuksensa vaaleihin. Jotain tilaisuuden luonteesta kertoo se, että puolueen puheenjohtaja Timo Soini ei ollut paikalla. Oliko Soini kutsuttu vai ei, sitä en tietenkään tiedä, mutta ainakin hänen poissaolonsa antaa puolueelle jälleen kerran erinomaisen tilaisuuden ajaa kaksilla vankkureilla. Soini voi taas todeta, että puolueen kenttäväen ääni ei ole puolueen virallinen mielipide, kyseessähän ovat vain yksittäisten jäsenten yksittäiset mielipiteet.

Ehdokkaiden manifesti on suoraan sanottuna rasistinen. He vaativat muun muassa, että sosiaalitukea saavien maahanmuuttajien ei pitäisi päästä lainkaan kunnallisiin vuokra-asuntojonoihin. Tällä pyrittäisiin välttämään ghettoutumista. Pari kysymystä arvon Perussuomalaiset: Missäköhän nämä ihmiset sitten asuisivat? Sillan alla? Eikö ihmisten erotteleminen etnisen taustan perusteella ole laitonta ja eikö sitä kutsutakin rasismiksi?

Kunnalliset vuokra-asunnot on tarkoitettu vähävaraisille ihmisille. Siis sekä alkuperältään suomalaisille että myös muille Suomessa asuville. Näin sen on oltava jatkossakin. Ei kai ole mitään järkeä siinä, että kunnat rakentavat ja subventoivat asuntoja hyväosaisille ihmisille, jotka voisivat hankkia asunnon ns. vapailta markkinoilta itsekin.

Persujen maahanmuuttokriittisyys on toki ollut tiedossa ja itsekin olen sen aiheuttamaa keskustelua ilolla tervehtinyt. Paljon on suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tehtävää ja moni asia on pielessä, mutta nyt meni kyllä liian pitkälle!

Katusoittoa laajennettava luvanvaraisesti!

Katusoittoa laajennettava luvanvaraisesti!

Julkisiin sisätiloihin omat katusoittoluvat; loppu yksisilmäiselle musiikkikiellolle.

Kuuma kesä on tuonut Helsingin keskustaan enemmän katusoittajia kuin aiempina vuosina. Tämän on huomannut myös Helsingin Sanomat (23.7.2010), joka tutki soittajien paikkavalintoja akustiikan kannalta. Soittajista moni ihastuttaa taidoillaan, mutta jokainen on kaupungilla liikkuessaan törmännyt myös vähemmillä soittajanlahjoilla varustettuihin taiteilijoihin, jotka vähintään musikaalisempien virkaveljiensä innolla tuottavat säveliä suviyöhön.

Ulkotiloissa saavat kaikki säveltaiteen kukat kukkia, mutta julkisissa sisätiloissa soittaminen on nykyään yksiselitteisesti kiellettyä. Hyvää musiikkia olisi mukava kuunnella myös sisätiloissa. Etenkin talvella uskoisin tunneleiden ja muiden julkisten sisätilojen kiinnostavan myös soittajia. Mitä tahansa vinguttajia en kuitenkaan metroasemille halua. Sisätiloissa soittamisen pitäisikin mielestäni olla Helsingissä luvanvaraista. Kaupunki voisi jakaa katusoittajille paikkoja esimerkiksi asematunnelista ja muilta metroasemilta. Siellä voisi olla soittajille aivan omat paikkansa, jopa pienet näyttämöt. Tämä toisi väriä Helsinkiin ja taiteellista valoa pimeään talveen.

Ongelmaksi luvanvaraisuudessa muodostuu se, kuka arvioi soittajien taidon. Pitäisikö soittajan lupaa hakiessaan esim. soittaa lurauttaa pieni pätkä taitojensa osoittamiseksi kaupungin virkamiehelle. Miksipä ei? Byrokratian kiemuroita on Suomessa aina osattu keksiä, joten tuskin se tuottaa ongelmia tässäkään asiassa.

Kristillisen puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen on mennyt selityksissään sekaisin

Pride-iskujen syyksi Päivi Räsäselle kelpasi poliitikkojen arvoliberaalit ja vähemmistöjen tasa-arvoisia oikeuksia suojelleet kannanotot. Vettä myllyyn heitti lisää puolueen viestintäpäällikkö kirjoittamalla radikaalit mielipiteensä Keskisuomalaisen mielipidesivulla. Asmo Maanselkä muun muassa totesi, että rauhanomainen yhteiselo syntyy, kun vähemmistöt eivät vaadi oikeuksia. Räsänen kommentoi STT:lle, että kyseessä on Maanselän oma mielipide eikä puolueen kanta, mutta hetken päästä kuitenkin ilmoitti blogissaan, ettei irtisanoudukaan Maanselän kirjoituksesta. Nyt Räsänen Uuden Suomen mukaan syyttää seksuaalivähemmistöjä aggressiivisiksi.

Näin monimutkaisen kannanottoketjun lopuksi ei olekaan ihme, että Räsänen nyt harmittelee, että hänet on ymmärretty väärin.

Räsänen on kautta poliittisen uransa vastustanut jokaista seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseen liittyvää lakia. Räsänen tarjoaa avioliittoa jo nyt mahdollisuudeksi seksuaalivähemmistöille, kunhan vain menisivät naimisiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Aivan kuin Räsänen haluaisi poistaa seksuaalivähemmistöjen olemassa olon.

Räsäsen linjauksissa ei ole pilkettäkään lähimmäisen rakkaudesta. Kristittynä olen vain onnellinen siitä, että seksuaalivähemmistöt haluavat tuoda rakkautensa ja parisuhteensa Jumalan eteen. On oikeastaan todella radikaalia rajata rakkaus ja sitoutuminen aikuisten ihmisten liitossa mahdolliseksi vain joillekin ihmisille.

Yleinen avioliittolaki vahvistaisi avioliittoa instituutiona ja on oikeanlaista perhepolitiikkaa, sillä perheitä ei voida asettaa paremmuusjärjestykseen vanhempien määrän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Suomeen tarvitaan enemmän perheiden ja vanhempien tukemista, ei vähempää, kuten nyt kristilliset ajavat. On oikeastaan isänmaallista tukea perheiden kasvatustyötä, sillä perheet kasvattavat tulevat kansalaisemme.

Maallisen lainsäädännön muuttaminen turvaamaan yhdenvertaiset oikeudet kaikille parisuhteensa virallistaville on pelkästään oikein ja perustuslain mukaista. Samat oikeudet ja velvollisuudet ovat kuitenkin annettava ihmisille parisuhteissaan riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisesta. Seksuaalivähemmstöt eivät mielestäni ole vaatimassa itselleen etuoikeuksia, vaan tulla kohdelluksi samaan tapaan kuin muutkin ihmiset.

Kirkolla on täysi vapaus tehdä päätös toimintatavastaan samaa sukupuolta olevien parien siunaamisessa enkä koe ajankohtaisen keskustelun painostavan kirkkoa. Jo nyt siunataan esimerkiksi kauppakeskuksia eikä tätä ole koettu epätasa-arvoiseksi. Myös jatkossa kirkko voisi päättää pyytääkö se siunausta samaa sukupuolta oleville pareille.

Hoitovapaita omaishoitajille!

Vanhusten koti ei saa olla sairaalassa. Yhteiskunta, jossa ikäihmiset asuvat sairaaloissa ja makaavat vuodeosastoilla on surullinen. Laitosvaltaisuuteen on viime vuosina kiinnitetty huomiota ja kodinomaisuutta vanhusten hoivassa onkin lisätty. Kodinomaiset vanhusten asumispalvelut ovat erinomainen asia. Tutkimusten mukaan
ikäihmiset haluavat kuitenkin asua kotonaan.

Kotona asuminen kunnon huonontuessa vaatii merkittävää tukiverkostoa, eikä se aina tukiverkostostakaan huolimatta ole mahdollista. Yhteiskunnan järjestämä kotihoito tarjoaa tukea ja turvaa monelle vanhukselle. Kotihoito ei kuitenkaan voi korvata ympärivuorokautista hoivaa, sillä hoitajien käyntien välille jää tuntien yksinäinen ja turvaton aika. Omaishoito sen sijaan on vaihtoehto ympärivuorokautiselle laitoshoidolle. Yhteiskunta tukee omaishoitoa. Hyvä niin! Pelkkä pieni rahallinen tuki ei kuitenkaan ole mielestäni riittävä kannustin omaishoitajaksi ryhtymiseen.

Omaishoitajana toimii useimmiten hoidettavan puoliso. Puoliso voi olla ikääntynyt ja lähes yhtä sairas, kuin hoidettava itse. Tämä on usein kestämätön tilanne. Hoitajan tai hoidettavan kunnon romahtaessa tilanne voi johtaa nopeastikin epätoivottavaan sairaalakierteeseen. Toivoisin omaishoitajiksi enemmän eri sukupolven edustajia. Moni lapsi haluaisi toimia äitinsä tai isänsä omaishoitajana, mutta yhteiskunnalliset rakenteemme eivät sitä tue.

Omaishoitoon pitäisi saada työelämästä hoitovapaata. Hoitovapaa on mahdollinen lasten kotihoidossa, miksei siis myös vanhusten kotihoidossa. Vanhusten kotihoidosta ja omaishoidosta pitäisi myös maksaa korvausta. Jokainen kotona hoidettu vanhus säästää yhteiskunnan rahoja, inhimillisemmän elämän ja hyvinvoinnin lisäämisestä puhumattakaan. Kotihoidontuen ja hoitovapaan ulottaminen koskemaan myös omaishoitajia lisäisi merkittävästi suomalaisten hyvinvointia ja sitä suuresti peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä!

Rehula haluaa romuttaa kunnallisen itsehallinnon!

Ministeri Rehula on jälleen nostanut esille terveydenhuollon kustannusten siirtämisen kunnilta Kelalle. Kekustelua terveydenhuollon rahoituksesta on syytä käydä, mutta valtiollinen malli tarkoittaisi käytännössä kunnallisen itsehallinnon romuttumista.

Terveydenhuollon järjestämisvastuu on kunnilla. Näin sen pitää mielestäni olla jatkossakin. Järjestämisvastuun ja rahoituksen on kuljettava käsi kädessä. rahoituksen ja vastuun hajauttaminen eri tahoille johtaa pahimmillaan osaoptimointiin, jossa järjestäjä suunnittelee ja järjestää palveluita, joihin rahoittajalla ei ole varaa tai halukkuutta.

Terveydenhuoltopalvelut ovat keskeisimpiä kunnallisia palveluita. Erityisesti perustervedenhuollon palvelut tulee suunnitella ja järjestää lähellä ihmisiä. Kunnallisten palveluiden etuna on ehdottomasti paikallisen väestön tuntemus ja paikallisten tarpeiden huomiointi. Erilaisissa kunnissa tarvitaan erilaisia palveluita.

Keskustelu terveydenhuollon rahoituksesta on tervetullutta ja sitä tulee jatkaa. Rahoituksen ja päätösvallan tulee kuitenkin olla kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Kannatan peruspalveluiden pitämistä kunnallisina jatkossakin. Tilanne, jossa valtio sanelisi nykyistäkin tiukemmat ehdot palveluille lainsäädännöllä, mutta toisaalta ei ole lisäämässä kuntien rahoituspohjaa olisi kestämätön.