Mahdollisuuksien tasa-arvoa myös pienten lasten äideille!

Viime viikonlopun puoluekokous Jyväskylässä oli mahtava. Tunnelma oli katossa ja yhteishenki korkealla. Minulle itselleni puoluekokous oli hyvin suuri merkkipaalu. Tulin valituksi Kokoomuksen puoleuvaltuuston puheenjohtajaksi. Kiitokset kaikille kokoomusystäville tuesta, se merkitsee minulle hyvin paljon.

Kamppailu puoluevaltuuston puheenjohtajuudesta yhdessä kahden erinomaisen ehdokkaan kanssa oli varsin mieleenpainuva ja opettava prosessi. Ennen puoluekokousta ja puoluekokouksen aikana eri piirien järjestämät paanelit pistivät meidät koville.

Eräs kysymys on minulle jäänyt mieleen ylitse muiden. Miten kahden pienen lapsen äiti voi hoitaa puoluevaltuuston puheenjohtajan tehtävää? Tämä kysymys esitettiin julkisesti muistaakseni vain kerran, mutta epävirallisissa käytäväkeskusteluissa törmäsin siihen jatkuvasti. Kysymys on toki oikeutettu, vaikka se minusta tuntuukin varsin kummalliselta. Erityisen kummalliseksi kysymyksen tekee se, että kilpasiskoistaini molemmilla on lapsia, toisella jopa neljä.

Kaikkein eniten kyvykkyyttäni hoitaa tehtävää lasteni vuoksi epäilivät naiset. Uskomatonta! Tämäkö on tasa-arvoa? Onko todellakin niin, että politiikkaan saavat aktiivisesti osallistua vain eläkeläiset, perheettömät ja opiskelijat? Kuka hoitaa meidän ruuhkavuosia elävien asioita?

En hetkeäkään väitä, että politiikan, vanhemmuuden ja työelämän yhdistäminen olisi minulle aina helppoa. Tuskin se on sitä muillekaan. En silti koe sitä riittäväksi syyksi luopua yhteisten asioiden hoitamisesta. Jos luopuisin, olisi se esimerkkinä muille äideille. Minun onneni on mieheni, joka osallistuu pehe-elämään tasapuolisesti, anoppini ja muu tukiverkosto.

Miehiä tällainen ajattelu ei tunnu koskevan. Valtiovarainministerillä on pieniä lapsia. Onko joku kyseenalaistanut hänen kyvykkyyttään hoitaa tehtäviään? Eivätkö lapset tarvitsekaan isäänsä yhtä paljon, kuin äitiään?

Tasa-arvo toteutuu Suomessa mielestäni ainakin rakenteiden tasolla jo melko hyvin. Suurin syy epätasa-arvoon miehen ja naisen tai äidin ja isän välillä ei kuitenkaan taida olla yhteiskuntamme rakenteissa, vaan meidän päissämme!

Olen vilpittömän kiitollinen saamastani luottamuksesta! Se yllätti minut täysin. Toivon, että voin omalla esimerkilläni osoittaa, että myös pienten lasten äidit voivat osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Me emme ole täydellisiä, emmekä varmasti voi uhrata aikaamme politiikalle sataprosenttisesti, mutta tuskin siihen pystyvät isätkään.